Vappu Espoossa 2017

Tänä vuonna Vappusää on herättänyt Somessa paljon keskustelua. Tuntuu olevan yleisin aihe, mutta en ihmettele, onhan tämä vähän erikoista, että Vappuna sataa lunta niin paljon, että lumiukon voisi tehdä. Jopa täällä Espoossa.

Muutaman kuvan kävin nappasemassa kukista ihan tässä omassa pihassa, mutta kylmyys ajoi kyllä nopeasti takaisin sisälle.

Huomenna olisi tarkoitus mennä ystävien kanssa Picknille lähipuistoon. Tosin Piknic pitänee järjestää sisällä olkkarin lattialla, kun muualla ei tarkene. No luultavasti se hauskempaa lapsista, vessakin on lähellä ja ruuat tai servetit ei lennä kenenkään päälle.

Ihanaa vappua kaikille!!

Mia

VIHDOIN osa 2.

Nonniin, nyt niitä on! Leskenlehtiä siis. Vaikka viikonloppuna satoi taas lunta täällä Espoossa, onneksi kevät kuitenkin näyttäisi olevan tulossa. Pakkohan se on. Onhan parin päivän päästä toukokuu. Harvemmin täällä etelässä on lunta tullut tähän aikaan vuodesta, mutta ensi vuonna tähän aikaan taidan kateellisena katsella teidän muiden kevät kuvia. Lapissa nimittäin on lunta vieläkin ainakin puoli metriä. :) Saattaapi olla, että tämä kukkia rakastava ihminen tullaan näkemään kukkakaupassa aika usein, jotta saa jotain väriläiskää kotiin :)

Näissä kuvissa minua ihastuttaa se, että jokainen kukka tuntuu olevan vähän eri vaiheessa. Osa on jo auennut, osa on vasta aukeamaisillaan ja osa vielä ihan nuppuna. Kerrankin, kerrankin kerkesin kamerani kanssa oikeaan aikaan kuvaamaan. Hyvien valokuvien saaminen nimittäin tuntuu useinkin olevan sattumaa. Suustani pääsee usein lause "kamera pitäisi taas olla mukana, mutta ei ole".

Mia

Lähestymme kesää

Se on viimeinen viikko huhtikuuta. Alle viikko Vappuun, noin 1,5 kuukautta Juhannukseen ja suurimman osan loman aloitukseen. On todella hyvä aika siis koittaa löytää luonnosta ne asiat jotka on jo herännyt.

Tällä viikolla täällä blogissa esittelen kevään tuloa erilaisin teemoin. Tiistaina pohdin ristiriitaisuutta sen välillä, että välillä paistaa aurinko ja välillä sataa lunta. Hyvän esimerkin voi sanoa viime sunnuntailta jolloin aamulla herätessä vastassa oli räntäsade, mutta illalla vielä kuuden aikaan pystyi pitämään ekaa kertaa takapihan ovea auki kun aurinko lämmitti niin paljon olohuonettamme. 

Perjantaina teemana on Kukkailoittelutn myötä varmin kevään merkki. Ah näitä olen odottanutkin. Jokohan arvaat mitä on tulossa?

Tänään teemana on kuitenkin ensin uuden alku.

Vaikka kuvat ovat tummia niin nämä olivat todella kaunis näky joen reunalla.

Jännä nähdä miten nopeasti tämä kevät "räjähtää", koska tähän mennessä on menty hyvin hitaalla sykkeellä. Kuitenkin viimeinen viikko on ollut ihan mahtavaa seurattavaa. Sielu lepää ja tunnen kuinka kroppa kerää itseensä auringon säteitä.

Ihanaa kevään odotusta!

Mia

Ristiriitaisuuden solmussa

Näistä kuvistakin näkee sen ristiriidan mikä tällä hetkellä luonnossa vallitsee. Osittain tuntuu, että on kevät jo pitkällä, mutta vieressä näyttää ihan syksyltä tai lumettomalta talvelta. On  silti ihana seurata kuinka luonto puhkeaa eloon, vaikka taivaalta tuleekin päivittäin pieniä lumihiutaleita, sadepisaroita ja auringon säteitä. En muista koskaan kokeneeni tällaisia sääilmiöitä mitä nyt on koettu ainakin viikon verran. Tuuli tekee aurinkoisista hetkistäkin aivan Super kylmät. Tuntuu, että se viima menee luihin ja ytimiin.

Joskus tuntuu, että itselläkin olisi tällainen ristiriitainen tunne omassa sisimmässä. Jotain asiaa haluaa kovasti ja sitten kuitenkin pelottaa kaikki se mitä se tuo tullessaan. Varmaan kaikki ihmiset ovat kohdanneet tällaiseen tilanteeseen. Isojen päätösten kohdalla tällaisiin tilanteisiin usein miten törmää, mutta itse olen sitä mieltä, että lopulta se on vain hyvä asia. Näin voi olla varma, että päätöstä on pohtinut joka kantilta.

Meillä iso asia viime hetkinä on ollut tämä tuleva muutto toiselle puolelle Suomea kauas tutuista ja sukulaisista. Kiitos kaikille teille tukijoille. On ollut ihana lukea kommenttejanne. Päivä päivältä olen enemmän ja enemmän varma, että tämä on juuri oikea päätös meille. Ehkä olemme hassuja, kun emme pelkää enempää sitä tulevaa vuoden päästä olevaa tilannetta. Jostain pitäisi löytää asunto, asuinalue, eskaripaikka ja päiväkotipaikka ja vielä työpaikkakin. Ja kaikki tämä luultavasti 800km päästä. No kaikki aikanaan. Ensin nautitaan kesästä ja syksystä. Ei murehdita. Ajatuksina on reissata eri puolilla lappia, koska nyt se on lähellä ja saavutettavissa. Espoosta käsin emme esim. koskaan olisi lähtenyt kasivarteen katselemaan maisemia. Nyt vaikka se ei ole ihan vieressä, se on saavutettavissa. Tulette varmasti näkemään kuvia ja kuulemaan kokemuksista. Mutta varmasti, välillä nousee esille ne pelon tunteen, kun kaikki tuleva tulee olemaan hyvinkin epävarmaa.

Mia

VIHDOINKIN !!

Vielä en ole törmännyt leskenlehteen vaikka bongailen niitä päivittäin. Onneksi kuitenkin nyt pääsiäisenä huomasin nämä ihanat ilmestykset ihan omalta pihalta. Pienet asiat piristää ihmistä ja saa hyvälle tuulelle. Ja vihdoinkin pääsee osallistumaan kukkailoitteluun ulkokuvilla!! Tätä mä olen odottanut.

Pääsiäinen meni kyllä todella paljon ulkoillessa, joka ei ole huono asia yhtään. Arki menee yleensä vain sisätiloissa - konttorilla, autossa tai kotona. Nämä ihanat keväiset ilmat ja valoisammat illat saa nostamaan takamuksensa viikonloppunakin vielä viiden aikaan ja lähtemään ulkoilemaan lasten kanssa. Isompi oppi ajamaan ilman apupyöriä ja pienempikin polkee jo paremmin ja pidempiä matkoja apupyörillä. Se on saanut lisäintoa ulkoiluun ja liikkumiseen.

Mia

Olen niin iloinen!

Kotona on tällä hetkellä ihana kukkaloisto menossa. Rakastan!

Puhuin jokin aika sitten isoista muutoksista. Nyt ne alkaa olla jo pari askelta lähempänä. Olemme nimittäin saanut myytyä kotimme. Se meni sit parilla yleisellä näytöllä. Ihan käsittämätöntä. Olin ajatellut, että meidän koti on ihan normi koti, joka ei ole mitenkään kiinnostava. No kauppakirjoja kirjoittaessa ostajat kertoivat, että eivät olleet mitenkään aktiivisesti ostamassa asuntoa. Heidän ei ollut tarkoitus mennä asuntonäyttöihin sinä sunnuntaina. Mikä onni että tulivat meille!!

Nyt tosiaan noin 3 kk aikaa pakata elämä. Ja voin sanoa, sitä tavaraa on paljon. Kahden pienen lapsen perheessä on tavaraa. Vaikka olen pitänyt välillä kirppispöytää niin pieniä vaatteitakin löytyy useampi laatikollinen. Nyt siis kiireinen aika tiedossa, kun pitää pakata kamat, myydä pois tarpeettomat ja vielä käydä töissä. Oman haasteensa nimittäin tekee se, että välimatkaa nykyisen ja uuden (jota ei vielä ole) asunnon välillä on noin 850km. :D ei ihan normi matka.

Meillä on tällainen erikoinen asia, että tosiaan muutamme vuodeksi lappiin täältä Espoosta. Miehen työ vaati tätä päätöstä. Vaihtoehtona toki oli se, että mies reissaista tätä väliä paljon ja minä ja lapset jäisimme nykyiseen kotiin pyörittämään arkea. Pitkän harkinnan jälkeen tämä tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Syitä on useita. Oma työni on ottanut ja toki antanutkin paljon. Olen oppinut ihan kamalasti kahdessa vuodessa, mutta samalla olen nyt todella väsynyt. Olen painanut tukkaputkella 2 vuotta. Nyt tämä seuraava vuosi on aikaa myös itselleni. Olen kotona seuraavan vuoden lasten kanssa. Vielä kun he eivät ole koulussa tämä on mahdollista. Samalla takaraivossa kuuluu ääni joka sanoo, että "lapset on vain kerran pieniä". Näin ollen vaikka ajatus jonkun mielestä tuntuisi hassulta tai liian rohkealta, niin tämä tuntuu minusta tärkeältä.

Emme ole aikaisemmin tehnyt mieheni kanssa rohkeita elämän muutoksia. Olemme elänyt aika turvallisesti sen suurempia riskejä ottamatta. Jossain vaiheessa mieheni oli hetken työttömänä ja tämä varmaan sai meidät elämään aika riskitöntäkin elämää. Ehkä tämä muutos tai hullu teko tuntuu siksikin ihan mahtavalta ja niin erilaiselta.

Jiihaa!!

Mia

P.S Odotan ihan mielettömästä Lapin maisemia ja kuvausreissuja siellä.

Haasteena vihreä. mitähän tästä tulee ?

Nämä kuvat nappasin jos reilu viikko sitten äitini luona. Kuten olen todennut, siellä on joka kerta niin paljon kuvattavaa, että hypin melkein tasajalkaa. Yleensä viherkasvit ei osu kamerani eteen, mutta nämä oli luonnossa niin ihania, että oli pakko napata kuvia. Viherkasvion kuvaaminen ei ole helppoa tällaiselle joka haluaa kuvata yksityiskohtia ja pieniä juttuja. Kuva on yleensä ikävästi täynnä pelkkää tasapaksua ja lattiaa vihreää :)

Tällä viikolla Pieni Lintu blogissa Makrotex-haasteen teemana oli vihreä. Vaikka olisi voinut koittaa löytää sen ulkoa, tyydyin näihin kuviin. Myös Mansikkatilan Taina juhlii tällä viikolla Kukkailoittelunsa vuosipäivää ja sieltäkin löytyy viherkasviteema. Olkoon tämä nyt sitä teemaa myös :)

G

Seuraavat kuvat ovat äitini parvekkeelta. Orvokin lehtiä. Ihanan hentoja mutta niistä löytyi paljon yksityiskohtia. Mitä mieltä olette? Löytyikö erilaista vihreää näihin kuviin ?

Ikävästi parissa kuvassa näkyy jotain roskia, joita en ollut huomannut kuvatessa. Osa oli kukissa, mutta osa selvästi kamerassa. Pitäisi nyt vihdoinkin viedä kamera johonkin huoltoon, koska kotipuhdistus ei poista kaikkia roskia. Onko teillä kokemusta jostain hyvästä huollosta? Kustannustehokkaasta sellaisesta, kun omistan kolme objektiivia rungon lisäksi.

Mia

Jotain uutta ja vanhaa

Sain tämän teeman päähäni, kun näin pöydällä sekä uuden kukkakimpun, että jämät vanhasta jo kuihtuvasta kukkakimpusta. Ajattelin heti, että tämä on hyvä teema kuvaukselle, mutta siihen ei riittäisi vain kukkakimppu. Tästä pitäisi saada kuvasarjat ja tämän pitäisi haastaa minua.

Olen ottanut näitä kuvia nyt muutaman viikon ajalta. Katsellut asioita tämä teema mielessäni. Ihan kaikki mitä olen ajatellut ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Ja voin sanoa, että aika haastavaa tämä on ollut. Tietysti siihen vaikuttaa myös valtava kiire eikä valokuvaus ole ollut ensimmäisenä mielessä valoisaan aikaan. Ehkä otan tämän teeman kunnolla aiheeksi kesällä, kun aikaa on enemmän.

Mia

Luonto // Talvi [Nature // Winter]

Lähdin pitkästä aikaa luontoon kamera mukanani, tarkoituksena valokuvata kevääseen heräävää luontoa. Kuitenkin Pohjois-Savossa, missä pääsiäisviikonloppua olin viettämässä, oli kevät vielä odottelemassa ohuen lumikerroksen alla - ja valokuviin tallentui vielä viimeisiä muistoja pakkasen puremista kukkasista.

**I finally found some free time to go wondering in the forest with my camera, with an intention to photograph the nature, waking up to the spring. In Northern Savonia, in the eastern part of Finland, where I spent the Easter weekend, a thin layer of snow still made spring to wait for it's turn - and I only got these photos of flowers, bitten by the winter weather.

Pitkänperjantain kukkailoittelu

Ihanaa kukkailoittelupäivää kaikille, 

nauttikaa vapaasta! 

Mia