Äitini on ollut noin pari kuukautta sitten jalkaleikkauksessa. Hänelle vaihdettiin polvinivel. Olen sen jälkeen ja ennen sitäkin joutunut hänelle monta kertaa sanomaan, että apua pitää osata pyytää jos sitä tarvitsee. Eihän kukaan pysty lukemaan toisen ajatuksia, varsinkaan eri kaupungista käsin. Hän on tässä asiassa ehkä yksi maailman huonoimmista. Hän on tottunut sellaiseen elämään, jossa itse pitää pärjätä ja osata tehdä kaikki. Ja lähes kaikkea hän osaakin tehdä itse :) Nyt kun se ei vain ole mahdollista, niin hän on hukassa.
Pienten lasten äitinä samaisesta aiheesta joutuu käymään keskusteluja myös lasteni kanssa. Jos joku asia, kuten paidan päälle laittaminen ei onnistu, niin alkaa vain karjuminen. Pakko ollut opettaa, että "pyydä apua jos et osaa, muuten äiti ei osaa auttaa!". Avun pyytämisen ei pitäisi olla heikkouden merkki.
Oletko sinä hyvä pyytämään apua ?
Minä en, en myönnä tätä julkisesti - paitsi nyt täällä. Helpompi myöntää se täällä blogissa kuin jollekin kasvotusten. Mieheni varmasti tietää tämän, olemmehan olleet yhdessä yli 10 vuotta, mutta onhan tämä nyt vähän hassu tilanne paasata aiheesta omalle äidille ja lapsille, kun itse ei osaa pyytää apua juuri keneltäkään. Toivon, että vielä tässäkin vaiheessa elämää voisin oppia tämän taidon. Toivon ihan senkin takia, että haluan että pystyisin näyttämään lapsilleni mallia. Mallia, jossa avun pyytäminen ei ole huono asia.
Kuvituksessa olleet kuvat ovat rikkoutunut taulu. Eivät suoraan liity aiheeseen. Uskon kuitenkin, että jos ei opettele pyytämään apua, saattaa käydä kuten tälle taululle. Kaikista tilanteista ei nimittäin selviä yksin.
Mia
