Arki takana ja viikonloppu edessä

Rankka viikko takana. Vauhdikas oikeastaan. Eilen olin pitkästä aikaa valokuvauskurssilla. Tämä oli tällainen yhden illan kurssi, jossa käytiin läpi henkilökuvauksen piirteitä ja oppeja. Tämä oli yksi tavoite itselleni tämän vuoden osalta ja olen niin onnellinen, että sain tämän toteutettua. Nautin siitä, että sain opetella uutta ja asettaa itseni hiukan mukavuus alueen ulkopuolelle.

Olen toki kuvannut ihmisiä, mutta se ei jotenkin ole tuntenut itseäni varmaksi näissä tilanteissa. Toivottavasti eilisilta antoi minulle voimaa ja uskoa kehittää kuvausta myös sinnepäin.

Tässä kuitenkin vielä tämän viikonteemaa yksityiskohdista. Ja koska on Kukkailoittelu, niin mennään vielä kukkien kuvalla.

Mia

Pienet asiat antavat suunnan elämälle

Joskus pitää katsoa todella syvälle, että ymmärtää ison kuvan. Erityisesti päätösten teossa tämä korostuu. Tämän viikon teemana itselläni on muutos. Laitoimme asuntomme vihdoin myyntiin ja ensimmäinen näyttö on tällä viikolla. Olemme miettinyt tätä aina silloin tällöin, mutta viimeisen puolen vuoden aikana tämä on korostunut. Päätös tarvitsi oman sisimmän tutkiskelua.  Nyt ihan jännittää ja ei malttaisi odottaa välittäjän soittoa ostajasta. :)

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin ihmiset kuunnelkaa sisintä ja älkää pelätkö muutosta. Olkaa avoimia elämälle!

Tämän ajatuksen innoittamana julkaisen tällä viikolla pieniä yksityiskohtia viime aikaisista kukista. Samalla osallistun Makrotex haasteeseen. Samalla teemalla jatketaan huomenna, joten kannattaa seurata. 

Mia

Muutos - askel kohti tuntematonta

Monet pelkäävät muutosta, kuten itsekin. Olen osittain rutiineja rakastava. Pidän siitä, että tiedän miten asiat etenee, jos vastaan tulee yllättäviä muutoksia, joihin en ole varautunut (miettinyt Plan B:tä) saatan hetkellisesti mennä lukkoon ja ahdistua. Usein onneksi pääsen asian yli nopeasti kunhan vain saan rauhassa pohtia ja miettiä asiaa.

Usein muutos on hyvä tai sillä on aina tarkoituksensa pidemmän päälle. Jos osaat ottaa muutoksen vastaan positiivisella asenteella, se usein myös tuo tulleessaan paljon hyviä asioita. Sellaisiakin, joita ei osaa tiedostaa. Usein muutokset liittyy perhe-elämään, työhön tai asumiseen. Nämä on ne ihmisen peruskivet.

Meillä näyttäisi olevan edessä muutosten kevät ja kesä. Tai oikeastaan koko vuosi on pientä muutosta. Kun kuulin tästä mahdollisuudesta mieheltäni, ajattelin ensin että ei missään nimessä. Onneksi mieheni tietää luonteeni ja antoi minulle aikaa. Pohdin asiaa jokaiselta kantilta, juttelin hyvien ystävien kanssa ja lopulta uskalsin hyväksyä, että tämä hetkellinen muutos olisi hyvä asia meidän perheelle. Ja itseasiassa tämä muutos oli sellaista mitä olin toivonutkin pidemmän aikaa. En vain heti ymmärtänyt sitä.

Koska olemme perhe, niin asioissa ei voi ajatella vain itseä vaan täytyy miettiä muutoksia jokaisen neljän ihmisen kannalta. Itse kävin läpi pitkän pohdinnan ja jos näin jälkikäteen ajattelisin tästä vetää jotain punaista lankaa seuraavaa kertaa varten niin se olisi seuraavanlainen:

1) Älä torju muutoksia pohtimatta asiaa

2) Anna itsellesi aikaa tehdä päätös. Älä tee hätiköityjä päätöksiä

3) Tarkkaile sisintäsi - mikä tekee sinusta paremman ihmisen.

4) Juttele asiasta muiden kanssa jos mahdollista. Uudenlaiset näkökulmat auttavat hahmottamaa asiaa paremmin.

5) Jos muutokseen liittyy taloudelliset asiat, tee laskelmat ja listat siitä mitä muutos tarkoittaa. Se auttaa sinua hahmottamaan tilannetta.

Itse sain päättää siitä, että toteutuuko muutos vai ei. Joskus muutokset kuitenkin tulevat yllättäen kuten ero tai irtisanominen. Muista, että kaikella on tarkoitus vaikka se ei siltä tuntuisi. Kaikesta ihminen selviää ja kun aikaa kuluu löytää uuden, sen oikean polun elämälle. Sitä kautta voi löytää uusia ystäviä ja työpaikkamahdollisuuksia. Jos vain jaksat uskoa, niin muutos tuo aina tulleessaan myös hyvää, vaikka se alkaisi ikävällä ja elämää ravisuttavalla tapahtumalla.

Vaikka haluaisin, en vielä voi kertoa mitä kaikkea muutoksemme tulee sisältämään, mutta kerron varmasti kun voin.

Mia

Kukkakimppujen kuningatar

Ostan harvoin kunnon kukkakimppuja. Harrastan enemmän irtoleikkokukkien ostamista, josta saa lajitettua kukkia joko yhteen tai useampaan maljakkoon. Kun näin tämän kimpun äitini luona, olin myyty. Nämä kuvat eivät kaipaa edes sanoja. En osaa sanoa kuin

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Mia

#Kukkailoittelu

Joko odotat kesää ?

Joskus tulikin jo mainittua,

että viime kesänä nautin pitkästä ja antoisasta kesälomasta. Se antoi mahdollisuuden kiertää eri puolilla Suomea. Näitä kuvia on otettu appivanhempien mökillä Itä-Suomessa, veljen mökillä Länsi-Suomessa, Porvoossa ja Espoossa. En koskaan tullut julkaisseeksi näitä, koska kesällä oli niin paljon kuvattavaa ja näytettävää :)

Nämä on näitä harvemmin minulta nähtyjä maisemakuvia. Jokainen kuva tuo mieleen oman tarinan ja ihmiset. Ihanan perheen ja ystävät.

Ensimmäinen kuva on otettu mökkitieltä Itä-Suomesta. Lähdin pyöräilemään yksin valokuvien toivossa ja niitä sainkin. Metsästin mm. erästä perhosta tien molemmin puolin. Pyörällä lähtemisessä on hyvä ja huonot puolet - pääsee nopeammin kauemmaksi, mutta hankaloittaa erityisesti makrokuvien ottamista kun aina pitää huolehtia pyörä mukaan.

Alla oleva kuva on otettu kotimme läheltä. Marketan puistosta olen puhunut usein. Tällaista keltaista peltoa metsästin pitkään ja lopulta sain sen loppu kesästä. Muita kuvia Marketan puistosta pääset ihastelemaan ainakin täältä ja täältä. Takaan, että tulee kesäfiilis :)

Kolmas kuva on läheltä Ruukkia. Tähän ei liity mitään erikoista tarinaa, muisti reissusta äitini kanssa. Ihanaa laatuaikaa. Lisää kuvia löytyy täältä.

Seuraavat kolme kuvaa on veljeni mökiltä Länsi-Suomesta. Hassua miten pienellä alueella saattoikin olla, niin erilaista metsää. Muita kuvia tältä reissulta löydät mm. täältä. Nämä enemmän hyönteispainotteisia. 

Viimeisenä kolme erilaista auringonlaskua. Kaksi eri mökeiltä ja yksi kotoa. Upeita kaikki ja kaikki saa kaipaamaan kesää yhtä paljon.

Mia

Uuden alku - vinkkejä kaivataan!

Ostimme viime kesän loppu metreillä pienen kasvuhuoneen Kodin Ykkösen loppuunmyynnistä. Se oli sellainen erikoinen heräteostos, mutta silti olen siitä todella onnellinen. Kesä oli niin lopuillaan siinä vaiheessa, että kasvatimme siellä ainoastaan paprikaa (valmiista taimesta) ja pinaattia kokeilumielessä. Minä ja lapset seurasimme kehitystä silmäkovana. Vaikka mies tähän ostokseen minua houkuttelikin, niin hän ulkoisti hienosti tämän projektin minun vastuulleni :) No mikäpäs siinä, ihana oppia uutta. Kukkapenkissä meillä on ollut mustikkapensas, raparperia ja mansikoita. Ja erikseen vielä karviaispensas ja mustaviinimarjapensas. Ihan siis untuvikkoja ei olla, mutta siemenestä asti emme ole aikaisemmin mitään kasvattanut.

Nyt koittaa se aika. Ensimmäiset siemenet on istutettu jo. Ihan jo sen takia, että olen niin innoissani ja vähän kokeilumielessä, että onnistuuko ensimmäinen erä laisinkaan. Nyt on istutettu herneitä, tomaattia ja mansikkaa. Kaksi ensimmäistä puskee parin viikon jälkeen taimeniaan, mutta mansikka antaa odotuttaa. Saa nähdä pitääkö ostaa uusi pussillinen siemeniä.

Nämä uudet alut ovat niin kauniita, että päätin kuvailla niitä. Ne on niin hentoja, että vaikea uskoa, että näistä kasvaisi jotain isoa. Tai jotain sellaista joka jaksaa kannatella satoa. Onneksi siihen on aikaa. Nyt kaipaan kuitenkin apuanne. Jos siellä lukijoissa on multasormia ja viherpeukaloita - joita minä en ole ollenkaan - vielä, niin kertokaas vähän mikä on seuraava vaiheemme. Nyt siemenet kasvaa munakennoissa. Missä vaiheessa ne pitäisi siirtää isompaan ruukkuun ? Missä vaiheessa valo on niille elin tärkeä ?  Tarvitseeko näille antaa ravinteita? Multana minulla on ollut yrttimultaa.

Kiitos jo paljon vinkeistä. Sadulta ainakin odotan paljon vinkkejä :)

Mia

Jäinen suomenlinna

Harvemmin Suomenlinnan saaristoa on kuvattu tähän aikaan vuodesta. En ainakaan itse törmää näihin. Koska en ole mikään maisemakuvaaja, niin minun oli pakko vähän rajata kuvia, jotta sain niistä omille silmille sopivammat.

Vaikka näitä katsoessa tulee kylmä, niin ilma oli todella lämmin.

Mia