Nam nam

Etsii, etsii, kurkistelee
Pääsiäisen ahertaa.
Mistä löytyy, mistä löytyy
Pääsiäisen ihmemaa.

Kori täynnä suklaamunaa,
suklaisia herkkuja.
Tiput vaeltaa ruohikossa
etsii pupuserkkuja.

Lasten suut on messingillä
Pääsiäisaamu kun sarastaa.
Kohta saadaan, kohta saadaan
maistaa monta makeaa. -Birgit Ahokas-

Makoisaa päivää!!

Mia

Osaatko sinä pyytää apua ?

Äitini on ollut noin pari kuukautta sitten jalkaleikkauksessa. Hänelle vaihdettiin polvinivel. Olen sen jälkeen ja ennen sitäkin joutunut hänelle monta kertaa sanomaan, että apua pitää osata pyytää jos sitä tarvitsee. Eihän kukaan pysty lukemaan toisen ajatuksia, varsinkaan eri kaupungista käsin. Hän on tässä asiassa ehkä yksi maailman huonoimmista. Hän on tottunut sellaiseen elämään, jossa itse pitää pärjätä ja osata tehdä kaikki. Ja lähes kaikkea hän osaakin tehdä itse :) Nyt kun se ei vain ole mahdollista, niin hän on hukassa.

Pienten lasten äitinä samaisesta aiheesta joutuu käymään keskusteluja myös lasteni kanssa. Jos joku asia, kuten paidan päälle laittaminen ei onnistu, niin alkaa vain karjuminen. Pakko ollut opettaa, että "pyydä apua jos et osaa, muuten äiti ei osaa auttaa!". Avun pyytämisen ei pitäisi olla heikkouden merkki.

Oletko sinä hyvä pyytämään apua ?

Minä en, en myönnä tätä julkisesti - paitsi nyt täällä. Helpompi myöntää se täällä blogissa kuin jollekin kasvotusten. Mieheni varmasti tietää tämän, olemmehan olleet yhdessä yli 10 vuotta, mutta onhan tämä nyt vähän hassu tilanne paasata aiheesta omalle äidille ja lapsille, kun itse ei osaa pyytää apua juuri keneltäkään. Toivon, että vielä tässäkin vaiheessa elämää voisin oppia tämän taidon. Toivon ihan senkin takia, että haluan että pystyisin näyttämään lapsilleni mallia. Mallia, jossa avun pyytäminen ei ole huono asia.

Kuvituksessa olleet kuvat ovat rikkoutunut taulu. Eivät suoraan liity aiheeseen. Uskon kuitenkin, että jos ei opettele pyytämään apua, saattaa käydä kuten tälle taululle. Kaikista tilanteista ei nimittäin selviä yksin.

Mia

Linnanmäki

Ajettiin eräänä päivänä perheenä Linnanmäen ohi ja takapenkiltä kuului kiljahdus "mennään tonne". Oli pakko kurkata heti, koska puisto aukeaa ja kesäkausi alkaa. 28.4 klo 16:00 pääsee hätäisimmät huristelemaan laitteilla.

Meillä on niin pieniä lapsia, että kovin moni laite ei meidän perheen reissulla ole vielä tullut tutuiksi. Onneksi niin, koska mitä vanhemmaksi tulen, sitä kamalammaksi ne laitteet tuntuu muuttuvan. Luulin aina, että minusta tulee sellainen äiti, joka juoksee lasten kanssa kaikissa kivoissa paikoissa, mutta ehkä ei niin olekaan. Ei ainakaan Linnanmäen kohdalla. Onneksi kivoja juttuja on muitakin, joten joku muu saa tämän roolin ihan varmasti.

Viime kesänä kävimme Linnanmäellä parikin kertaa. Suurimmaksi osaksi meille riitti vielä ilmaiset laitteet, mutta ehkä ensi vuonna joutuu jo ostamaan enemmän lippuja. Vekkula ja muut kun mahdollisesti vapautuu myös pienemmän lapset valikoimaan. Alla olevat kuvat ovat viime kesän satoa. Hassua, mutta Linnanmäeltäkin voi löytyä kivoja yksityiskohtia.

Te jotka olette löytäneet minut instagramista (miaminttumaria), on törmännyt jo alla olevaan kuvaan. Luontokuvien lisäksi olen nyt napsinut myös meidän My Little Poneista muutamia kuvia. Siitä on tullut hauskaa vaihtelua.

Mia

Pääsiäinen on pian täällä ...

Aika menee niin nopeasti, että sitä voi jo todeta että pääsiäinen on ihan kohta täällä. Itselle pääsiäinen ei ennen lapsia tarkoittanut muuta kuin ylimääräistä vapaata. Ensimmäinen asia joka tulee mieleen on pajunkissat ja narsissit. Nykyisin kuitenkin pajunkissoja tuntuu löytyvän melkein koko vuoden, joten sekään ei pidä oikein paikkaansa.

Meidän pienemmälle, 3 -vuotiaalle, pääsiäinen on yhä kuin pääsiäismuna. Jos hän sanoo "haluan pääsiäisen" se tarkoittaa, että hän haluaa pääsiäismunan. :) 

Isomman kanssa ollaan jo tehty muutama pääsiäiskortti ilahduttamaan isovanhempia ja mahdollisesti tärkeimpiä kavereita. Neiti taiteilija vaan ihastuu omiin töihinsä niin paljon, että välillä tulee tilanteita, että kortteja ei voi lähettää laisinkaan, kun neiti rakastuu niihin niin kovasti. Nyt niitä on kuitenkin tehty sen verran, että uskon että saamme ainakin kortit isovanhemmille.

Sisustuksessa pääsisäistä ei meillä huomaa, jos kukkia ei lasketa. Tänä vuonna päätin, että rairuohoa ei kotona istutettu vaan se tulee päiväkodista kotiin ja sijoitetaan niihin sitten tiput taapertamaan.
Joko teillä näkyy pääsiäinen ?

Mia

Lintuja vieläkin..

Jatkan maanantain lintulinjalla. Silloin vuorossa oli joutsen ja nyt ihan perus sinisorsa. Nämä linnut saavat ihanasti kevät fiilistä takaisin vaikka lunta satoikin viime viikolla.

Oli todella hassua huomata kuinka sekä joutsen pariskunta kuten tämäkin pariskunta liikkui tiiviisti yhdessä. Aistivat minut pusikosta ja koittivat paeta vähän kauemmaksi rannasta. En tiedä onko se eläinkunnassa normaalia, että miespuoleinen lintu ohjaa aina suuntaa. Ainakin näissä pariskunnissa se tuntui olevan niin.

Mia

Rakastunut pari

Taas näitä kevään merkkejä. Linnut jotka palaa muuttomatkaltaan takaisin omille nurkilleen.

Joutsen on pariuskollisuuden symboli. Ei voi kuin toivoa, että itsellä parisuhde kestäisi kaikki mutkat ja pomput ja saisi elää koko elämän yhdessä valitun puolisonsa kanssa.

Ajelin eräänä päivänä töistä. Tiesin, että mies oli mennyt hakemaan lapset, koska itse piti vielä hoitaa pari juttua matkalla. Tuttu joutsen pariskunta Pitkäjärven rannalta sai kuitenkin tekemään yhtäkkisen pysähdyksen. Onneksi juuri sinä päivänä oli kamera mukana. He ihan kuin esittäytyivät sinä aurinkoisena, mutta hitsi miten tuulisena ja kylmänä päivänä. Jää pakotti heidän pysyttelemään aika rannassa, joka oli tietysti kuvaajalle ihanteellinen asia. Selvästi jäällä kävely - vaikka sitäkin tekivät - ei ollut mielipuuhaa ja hiukan sitä aristelivat.

Mia

Soturit

Ehkä vähän hassu otsikko, mutta minusta nämä läpi talven kestäneet syksyn viimeiset merkit on sotureita. Tämä ensimmäinen kuihtunut kukkakin on vielä täysin ehjä. Ja kuinka hento hän onkaan.

Kovin synkkä ja pimeä fiilis, mutta sopi jotenkin tähän testiin. Veljeni kuvaa myös paljon ja kommentoi joskus hyvinkin synkkiä kuviani :) Joskus tämä pimeys vaan vetoaa ja tekee kuvista salaperäisen.

Mia