Valokuvaaminen. Sen suosio on kasvanut viimeisten vuosien aikana paljon. Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen kamera ja järjestelmäkamera ei ole enää harvinaista. Muistan, kun ostin järjestelmäkamerani vuosia sitten, sen kantaminen yleisillä paikoilla herätti huomiota. Järkkäreihin ei oltu totuttu vielä. Se oli sitä pokkarikameroiden kulta-aikaa.
Valokuvaaminen on kiva harrastus. Se on helppo aloittaa, vaikkakin aika kallis, jos oikein kunnolla haluaa satsata välineisiin. Valokuvata voi mitä vain - tärkeintä ehkä, että kuvaat sitä mistä olet kiinnostunut, koska se välittyy kuvasta. Se on myös harrastus, jossa ihanasti näkee kädensä jäljen, huomaa oman kehityksen, voi koko ajan kehittyä ja samalla saa liikuntaa. :)
Meidän lapset on toki tottuneet, että kamera on luonnollinen osa meidän elämää. Vaikka tunnustan, että lapsista suurimman osan kuvista napsin kännykällä. Se vaan on paljon nopeampaa ja aina mukana. Kamera kiinnostus on kasvanut molempien osalta, mutta erityisesti isompi jo etsii minulle kuvauskohteita metsäretkillä. Viimeisimpänä, hän on halunnut alkaa kuvata itsekin. Kotona lelujaan, ulkona kaikkea ihanaa. Alla oiva ja inspiroiva esimerkki siitä kuinka valokuvaaminen ei ole vaikeaa. Kaksi ensimmäistä kuvaa minun ottamia ja viimeinen 4 -vuotiaan lapseni äidin avustuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti