Viime viikon aikana täällä on ollut huikeita aamusumuhetkiä, mutta arkisin kiidän päiväkotiin ja töihin eikä ole mahdollisuutta sännätä metsään kuvailemaan. Viimeiset viikot on mennyt silmien ohi niin kovaa, että unikin on kärsinyt. Vaikka kuinka haaveilin aikaisesta aamuvalokuvaushetkestä viikonlopun aikana, niin uni vei voiton. Tästä syystä, kun kahdeksan jälkeen suuntasin lähimetsään, paras hetki oli jo mennyt. Onneksi sain ikuistettua muutamia kauniita hetkiä ja tunnelmia.
Vaikka olin vain puolisen tuntia, sain itselleni paremman mielen, huikean paljon kuvia, joita esittelen useammassa erässä. Pitäisi useammin ottaa edes pieni hetki itselle metsän keskellä. Näinä hetkinä toivoisi, että asuisi jossain maaseudun rauhassa, jossa kuvattavaa löytyisi lähempää enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti